Repoveden kansallispuistoon liittyvät tutkimukset

Repoveden kansallispuiston historiaa Esihistoria Repovedellä ovat viihtyneet ihmiset kivikaudellakin. Sikoniemestä löytyi kivikautinen asuinpaikka. Useita kvartsilöydöksiä löytyi mm. Katajajärven rannoilta (Lavento, Lahelma 2006). Kalliomaalaukset, noin 6000 vuotta vanhat Olhavalla (Miettinen 2001) ja Ruskiansalmessa (Sarvela, Taavitsainen1974), vahvistavat alueen käyttöä varhaisina aikoina. Katajajärvestä tehty pohjasedimenttitutkimus (Alenius, Saarnisto, Ojala, Lavento 2005) toi yllättävää tietoa alueen myöhäisemmästä käytöstä. Kun koko ajan oli uskottu Repoveden olevan vain tilapäisen oleskelun alue, paljastuikin, että pysyvää maanviljelyä (ohra) on ollut jo 660 eaa. Ensimmäiset viljelykokeilut olivat kuitenkin jo 2200 eaa. Historia 1500 luvulta alkaen Repoveden alueella tiedetään olleen kaskenpolttoa ainakin 1500-luvulla (verotiedot). Tervanpoltto alkoi 1600-luvulla. Alueella on useita tervahautoja. Alueelta sahatavaran toimitus alkoi 1700-luvulla Voikoskelle. Puu raaka-aineen tarve muuttui, kun Kuusankoskelle perustettiin kaksi paperitehdasta 1873-1874 (Repovesi-kirja 2003.) Alue on ollut satoja vuosia talousmetsää. Suurien korkeusvaihteluiden ja puuttuvan tiestön takia metsää ei voitu hyödyntää tehokkaasti. Niinpä pieniä alueita metsästä jäi koskemattomaksi. Puut kaadettiin talvella ja kuljetettiin hevosella järvien jäälle, josta ne uitettiin Repovedelle. Kuutinlahden ja Tervajärven välille rakennettiin kanava, joka lyhensi uittoaikaa kahden viikon verran. Metsäautotieverkosto rakennettiin 1968- 1974. Kanavan käyttö päättyi, kun viimeinen uitto oli 1968. Kanava on kuitenkin säilytetty ja kunnostettu nähtävyydeksi Kuutinlahdella. Vakituista asutusta alueelle tuli metsätalouden työpaikkojen myötä. Tervarummun sahan ympäristön talot sekä tukkikämpät Sikoniemessä, Saarijärvellä, Laurinlammella ja Sulkusalmella olivat työmiesten asuntoina. Kun kansallispuistokomitea esitti kansallispuiston perustamista Repovedelle 1977, aloitti Kymiyhtiö hakkuut alueella. Suunnitelmaan kuului mm. 71 ha avohakkuuta. Lehdistössä ja radiossa huomioitiin yhtiön toimet. Alue oli jo siihen aikaan suosittu retkeilykohde. Hakkuut vähennettiin puoleen ja osa hakkuualueista päätettiin kulottaa. Viimeinen kulotus tehtiin Kymiyhtiön toimesta 1977. Avohakkuilta ei välttynyt Tuppilammen ympäristökään. Vanhin yleisölle avoin metsä, Tukkiniemi, säästyi hakkuilta silloisen metsätyöjohtajan vastustamisen ansiosta (Niskala 2006, haastattelu). Tärkeä vaihe oli myös alueen rantojen kaavoitus. Maanomistajan toiveista huolimatta tontit siirrettiin pois Repoveden alueen sisäjärviltä. Kaava vahvistettiin 1981. Puiston reunamille Repoveden rannoille jäi 9 mökkitonttia, jotka edelleen ovat yksityisomistuksessa. Samaan aikaan tapahtui, kansallispuiston kannalta, toinen tärkeä päätos; Kymiyhtiö ja Valkealan kunta sopivat retkeilypolkujen rakentamisesta alueelle (Repovesi-kirja 2003.) UPM-Kymmene Oyj lahjoitti valtiolle maa-alueen ja päätti rauhoittaa suojelualueen tulevan puiston ympäriltä. Päätös teki mahdolliseksi eduskunnalle säätää laki Repoveden kansallispuiston perustamisesta. Repoveden kansallispuisto ja Aarnikotkan metsän suojelualue perustettiin 1.3.2003. Suomessa oli nyt 34 kansallispuistoa. Yksityisen yrityksen ja Metsähallituksen välistä sopimusta alueiden suojelusta ja käytöstä ei ollut Suomessa aikaisemmin.